Eilen korkattiin perinteiset joulujuhlat lasten osalta. Harmittavasti kolmen lapsen juhlat menevät aina yleensä vähintäänkin osittain päällekkäin, ja siksipä juhlavuorossa oli tänä vuonna pienimmäinen, keskimmäisellä kun ei omassa juhlassaan ollut muuta kuin edustusrooli. Isoin isoveli edusti pikkusiskon juhlassa, ja niinkuin ilmeestä näette, isoveljien huomio on ihan parasta!
Tänään on valmistauduttu huomiseen itsenäisyyspäivän juhlaan, joka pidetään erään ystäväni luona. Meitä on kolme äitiä yksin lapsineen, joten päätimme järjestää jotain virkistävää ja juhlallista huomisen päivän kunniaksi. Yksi tekee ruuan, yksi leipoo ja yksi tuo hipleet. Tällä hetkellä uunissa muhii suklaa-mustaherukkakakku, josta olisi huomenna tarkoitus taikoa itsenäisyyspäivän kuusia... Jospa niistä tulisi edes kuvauksellisia :D
Itsenäisyyspäivän juhliminen on ollut meillä aina perinne kaveripiirissä, ja on tosi ihanaa huomata, että elämässä alkaa olla taas perinteillekin tilaa. Viime joulu ja joulun alus meni niin siinä erotohinassa, että monet asiat jäivät toissijaisiksi. Nyt on ollut sitten ihan huippua huomata miten elämä jatkuu ja alkaa asettua. Miten pienistä asioista jaksaa taas nauttia... ja miten perinteet säilyvät, vaikkakin saavat uusia piirteitä.
Pidetään huoli läheisistä ja ystävistä! Se on kuitenkin sitä kaikkein tärkeintä!