Loppu

Heippa vaan taas! 

Jotkut olettekin ehkä huomanneet, että yksi tarina on tullut taas tiensä päähän. Viivu's Home sellaisena kuin se on ollut, ja millaiseksi se on muotoutunut, alkaa nyt olla lopuillaan. Voisi luulla että olisin kovinkin harmissani, mutta itseasiassa olen myös helpottunut. Haikein mielin, mutta helpottunut. 

Samalla olen miettinyt blogin kohtaloa... Toisaalta olen innoissani siitä, että blogin kirjoittamiseen voisi nyt olla taas ihanasti enemmän AIKAA ja inspiraatiota kun se ei enää liittyisikään työhön millään lailla, mutta toisaalta taas olen miettinyt mikä olisi se mielekäs tapa jatkaa... Olisi kiva kuulla teidän kommentteja ja ideoita, jotka käytte täällä lukemassa. Lähdettekö vielä mukaan, jos vaihdetaan osoitetta ja näkökulmaa? Mikä olisi se näkökulma joka sinua puhuttelee?

Jos vaivaudut vastaamaan, olet mukana kivan tuotepaketin arvonnassa joka kasataan Viivu's Homen tuotevalikoimasta! Arvontaan osallistumiselle on aikaan vuoden loppuun saakka... Viimeinen päivä arvotaan!!! <3 olkoon tämä kiitos myös teille kaikille uskollisille kanssakulkijoille joita on matkaan kerääntynyt vuosien varrella.

(Ps... ihan tahallani jätän sen huikean arvontahehkutuksen tekemättä tällä kertaa, koska haluan nähdä kuka näitä jorinoita oikeasti lukee ;D )

Perinteinen joulu

Eilen korkattiin perinteiset joulujuhlat lasten osalta. Harmittavasti kolmen lapsen juhlat menevät aina yleensä vähintäänkin osittain päällekkäin, ja siksipä juhlavuorossa oli tänä vuonna pienimmäinen, keskimmäisellä kun ei omassa juhlassaan ollut muuta kuin edustusrooli. Isoin isoveli edusti pikkusiskon juhlassa, ja niinkuin ilmeestä näette, isoveljien huomio on ihan parasta!

Tänään on valmistauduttu huomiseen itsenäisyyspäivän juhlaan, joka pidetään erään ystäväni luona. Meitä on kolme äitiä yksin lapsineen, joten päätimme järjestää jotain virkistävää ja juhlallista huomisen päivän kunniaksi. Yksi tekee ruuan, yksi leipoo ja yksi tuo hipleet. Tällä hetkellä uunissa muhii suklaa-mustaherukkakakku, josta olisi huomenna tarkoitus taikoa itsenäisyyspäivän kuusia... Jospa niistä tulisi edes kuvauksellisia :D

Itsenäisyyspäivän juhliminen on ollut meillä aina perinne kaveripiirissä, ja on tosi ihanaa huomata, että elämässä alkaa olla taas perinteillekin tilaa. Viime joulu ja joulun alus meni niin siinä erotohinassa, että monet asiat jäivät toissijaisiksi. Nyt on ollut sitten ihan huippua huomata miten elämä jatkuu ja alkaa asettua. Miten pienistä asioista jaksaa taas nauttia... ja miten perinteet säilyvät, vaikkakin saavat uusia piirteitä.

Pidetään huoli läheisistä ja ystävistä! Se on kuitenkin sitä kaikkein tärkeintä!