Joulukuun eka

Huomenna se sitten aukeaa!!! Joulukalenteri jokseenkin jokaisessa kodissa, ja ennen kuin huomataankaan, se on täällä! Ilmeisesti nyt saa alkaa jo luvan kanssa hehkuttamaan. Meillä eka adventti menee paljonkin työn merkeissä, joten aloitettiin tämä juhliminen hyvissä ajoin.

Monenmoista adventtiperinnettä on ollut ja mennyt, ja tänä vuonna niistä EI toteuteta ainakaan pullakranssia (joka muuten on ihan tajuttoman hyvä!) koskapa tämän mamman vyötärön ympärille on alkanut kuluneen vuoden aikana kohoilla sellainen varsin pullava kranssi ilman ylimääräisiä pulliakin. Sen sijaan koottiin pienimmän kanssa keittiöön sellainen maailman helpoin tee-se-itse seimiasetelma. Tänä vuonna seimiasetelman äärelle kokoontuivat Maria, Joosef, Jeesus-vauva, lammas ja seepra :D .

Keittiön pöytä sai tänään Villa Harmoniesta tuollaisen ihanan vahaliinan. Kyllästyin pöydän männynväriseen pintaan ja nyt oon kyllä NIIN iloinen keittiön raikkaammasta ilmeestä. Tykkään!

Toinen edullinen ja kiva löytö olivat myös pienet kuusentaimet juurineen... Siitä vain lasipurkkiin ja pikkuinen kuusi on valmis :)

Ihanaa adventin alkua kaikille teille!!!

Aikainen mato

Tänä jouluna (okei, tiedän, nyt on vasta marraskuun alku) olen päättänyt, että annan biologisen kellon määrätä jouluntulemisen tahdin! Ehkäpä on vielä aikaista, mutta ei haittaa!!! Joulu on kerran vuodessa vaan, ja olen siihen täysin hurah... ei, RAKASTUNUT!

Meillä leivotaan jo pipareita ja yksi annos torttujakin on jo syöty. Eteisessä tervehtii Mailegin Nisse ja kynttilät valtaavat alaa... Joulu on ihmisen parasta aikaa, joten miksi siitä ei nauttisi silloin kun tunnelma on parhaimmillaan... Vasta satanut valkoinen lumi, joka kirkastaa niin päivän kuin mielen! Ei se enää joulun jälkeen tunnu samalta... Odottaminen on parasta!

Antiikkimessuilta ostettiin kasa vanhoja piparimuotteja ja leivottiin ensimmäinen satsi. Mikä lumoava tuoksu!!! Kyllä taas huomaan olevani NIIN jouluihminen! Ja tänä vuonna apurikin on jo varsin taitava. :)

Äiti tehdäänkö me niitä susia?

Olen aina ollut ja tulen aina olemaan sellainen pieni kulinaristi... Hyvä ruoka on hyvää, ja erikoisuudet... Noh, ne ovat joko hyviä tai sitten ei, mutta aina ehdottomasti kokeilemisen arvoisia! Pari kertaa elämässäni olen saanut sushia, ja vaikkei se nyt ihan lemppariruokiin ole kivunnutkaan, niin hyvää se on, hyvässä seurassa ja oikeaan aikaan. Ihana tapa istua iltaa... Ja nauttia ystävien seurasta. 

Tällä kertaa ystävinä ne kaikista rakkaimmat, nimittäin lapsukaiset! Kerrankin kaikki ovat melkein viikon yhtäaikaa koossa (tätä ihanan kamalaa eroperheen pätkäarkea) ja päätin juhlistaa sitä tutustuttamalla poikaset sushin saloihin :) Ensimmäinen kerta, kun itse toteutin aterian, mutta onneksi raati ei ollut kovin asiantunteva, joskin se sen sijaan oli makujen suhteen jokseenkin vaativa.

Oikeastaan eniten jännitin/pelkäsin riisin keittoa. Se kun tuntuu menevän aina niin helposti pieleen! Kun riisi onnistui (ensimmäisellä kerralla!) oli jo melkein voittajaolo. Kaupan  tuore raakakalavalikoima Kajaanissa on SURKEA joten tänään turvauduttiin graaviloheen, ja lasten mieliksi tein varulta myös tonnikalaversion ihan "omasta päästä" piparjuuren ja majoneesin kera.  Ei varmaankaan kovin "susia" niinkuin nuorimmainen asian ilmaisee, mutta ajattelin pelata ekalla kerralla varman päälle.

Rullaaminen oli yllättävän helppoa, ja toteutus ylipäänsä... Onnistui mukavasti lasten kanssa.

Kolmea erilaista tarjottavaa saatiin aikaiseksi, ja sen myötä mukava hetki alkavan viikonlopun kunniaksi. Syöminen tapahtui tietysti oikeaoppisesti puikoilla.

Ihanaa viikonloppua myös teille jokaiselle! Mulla on PIITKÄSTÄ aikaa tiedossa kahden päivän VAPAA!!! JIPPII!!! (No yhdet kynnet käyn huomenna tekemässä, mutta sitä ei lasketa...) 

Härölle hatkat

Viime postauksessa kerroin meitä kohdanneesta "riisistä", joka lienee saanut alkunsa juurikin riisistä... Aluksi ajatus pienestä alivuokralaisesta  öllötti, ällötti ja inhotti, mutta kun tartuin härkää sarvista ja kävin kaappien ja ongelman  kimppuun,  melkein kiittelin tuota ötökkää joka sai minuun kertaheitolla liikettä niin, että kävin läpi KAIKKI kuiva-aineet ja järjestelin ne kaappeihin toinen toistaan söpömpiin suljettaviin purkkeihin ja purnukoihin. Tästähän minä olin aina haaveillut!  Ja nyt se viimein tuli tehtyä!

Koska keittiön tunkeilijat viihtyvät etenkin hämärähommissa, päätin taas vaihteeksi napsia myös osasta keittiön kaapeista kaapin ovet pois. Hyllyjen reunaan kiinnitin tuollaiset söpöt tähtiteipit, jotka ovat kyllä tosi kiva vaihtoehto hyllynreunapitseille :)

Pienet vastoinkäymisetkin voi siis kääntää voitoksi ja nähdä asiassa sen postitiivisen puolen... Melkein jo tekisi mieleni sanoa, että siunattu härö! Kunhan vain muistaa täst'edes pysyä poissa... Rajansa sillä positiivisuudellakin!