Sivut

lauantai 15. joulukuuta 2012

Loppu

Heippa vaan taas! 

Jotkut olettekin ehkä huomanneet, että yksi tarina on tullut taas tiensä päähän. Viivu's Home sellaisena kuin se on ollut, ja millaiseksi se on muotoutunut, alkaa nyt olla lopuillaan. Voisi luulla että olisin kovinkin harmissani, mutta itseasiassa olen myös helpottunut. Haikein mielin, mutta helpottunut. 

Samalla olen miettinyt blogin kohtaloa... Toisaalta olen innoissani siitä, että blogin kirjoittamiseen voisi nyt olla taas ihanasti enemmän AIKAA ja inspiraatiota kun se ei enää liittyisikään työhön millään lailla, mutta toisaalta taas olen miettinyt mikä olisi se mielekäs tapa jatkaa... Olisi kiva kuulla teidän kommentteja ja ideoita, jotka käytte täällä lukemassa. Lähdettekö vielä mukaan, jos vaihdetaan osoitetta ja näkökulmaa? Mikä olisi se näkökulma joka sinua puhuttelee?

Jos vaivaudut vastaamaan, olet mukana kivan tuotepaketin arvonnassa joka kasataan Viivu's Homen tuotevalikoimasta! Arvontaan osallistumiselle on aikaan vuoden loppuun saakka... Viimeinen päivä arvotaan!!! <3 olkoon tämä kiitos myös teille kaikille uskollisille kanssakulkijoille joita on matkaan kerääntynyt vuosien varrella.

(Ps... ihan tahallani jätän sen huikean arvontahehkutuksen tekemättä tällä kertaa, koska haluan nähdä kuka näitä jorinoita oikeasti lukee ;D )



keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Perinteinen joulu

Eilen korkattiin perinteiset joulujuhlat lasten osalta. Harmittavasti kolmen lapsen juhlat menevät aina yleensä vähintäänkin osittain päällekkäin, ja siksipä juhlavuorossa oli tänä vuonna pienimmäinen, keskimmäisellä kun ei omassa juhlassaan ollut muuta kuin edustusrooli. Isoin isoveli edusti pikkusiskon juhlassa, ja niinkuin ilmeestä näette, isoveljien huomio on ihan parasta!

Tänään on valmistauduttu huomiseen itsenäisyyspäivän juhlaan, joka pidetään erään ystäväni luona. Meitä on kolme äitiä yksin lapsineen, joten päätimme järjestää jotain virkistävää ja juhlallista huomisen päivän kunniaksi. Yksi tekee ruuan, yksi leipoo ja yksi tuo hipleet. Tällä hetkellä uunissa muhii suklaa-mustaherukkakakku, josta olisi huomenna tarkoitus taikoa itsenäisyyspäivän kuusia... Jospa niistä tulisi edes kuvauksellisia :D

Itsenäisyyspäivän juhliminen on ollut meillä aina perinne kaveripiirissä, ja on tosi ihanaa huomata, että elämässä alkaa olla taas perinteillekin tilaa. Viime joulu ja joulun alus meni niin siinä erotohinassa, että monet asiat jäivät toissijaisiksi. Nyt on ollut sitten ihan huippua huomata miten elämä jatkuu ja alkaa asettua. Miten pienistä asioista jaksaa taas nauttia... ja miten perinteet säilyvät, vaikkakin saavat uusia piirteitä.

Pidetään huoli läheisistä ja ystävistä! Se on kuitenkin sitä kaikkein tärkeintä!

perjantai 30. marraskuuta 2012

Joulukuun eka

Huomenna se sitten aukeaa!!! Joulukalenteri jokseenkin jokaisessa kodissa, ja ennen kuin huomataankaan, se on täällä! Ilmeisesti nyt saa alkaa jo luvan kanssa hehkuttamaan. Meillä eka adventti menee paljonkin työn merkeissä, joten aloitettiin tämä juhliminen hyvissä ajoin.

Monenmoista adventtiperinnettä on ollut ja mennyt, ja tänä vuonna niistä EI toteuteta ainakaan pullakranssia (joka muuten on ihan tajuttoman hyvä!) koskapa tämän mamman vyötärön ympärille on alkanut kuluneen vuoden aikana kohoilla sellainen varsin pullava kranssi ilman ylimääräisiä pulliakin. Sen sijaan koottiin pienimmän kanssa keittiöön sellainen maailman helpoin tee-se-itse seimiasetelma. Tänä vuonna seimiasetelman äärelle kokoontuivat Maria, Joosef, Jeesus-vauva, lammas ja seepra :D .


Keittiön pöytä sai tänään Villa Harmoniesta tuollaisen ihanan vahaliinan. Kyllästyin pöydän männynväriseen pintaan ja nyt oon kyllä NIIN iloinen keittiön raikkaammasta ilmeestä. Tykkään!


Toinen edullinen ja kiva löytö olivat myös pienet kuusentaimet juurineen... Siitä vain lasipurkkiin ja pikkuinen kuusi on valmis :)


Ihanaa adventin alkua kaikille teille!!!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Aikainen mato

Tänä jouluna (okei, tiedän, nyt on vasta marraskuun alku) olen päättänyt, että annan biologisen kellon määrätä jouluntulemisen tahdin! Ehkäpä on vielä aikaista, mutta ei haittaa!!! Joulu on kerran vuodessa vaan, ja olen siihen täysin hurah... ei, RAKASTUNUT!


Meillä leivotaan jo pipareita ja yksi annos torttujakin on jo syöty. Eteisessä tervehtii Mailegin Nisse ja kynttilät valtaavat alaa... Joulu on ihmisen parasta aikaa, joten miksi siitä ei nauttisi silloin kun tunnelma on parhaimmillaan... Vasta satanut valkoinen lumi, joka kirkastaa niin päivän kuin mielen! Ei se enää joulun jälkeen tunnu samalta... Odottaminen on parasta!


Antiikkimessuilta ostettiin kasa vanhoja piparimuotteja ja leivottiin ensimmäinen satsi. Mikä lumoava tuoksu!!! Kyllä taas huomaan olevani NIIN jouluihminen! Ja tänä vuonna apurikin on jo varsin taitava. :)


perjantai 2. marraskuuta 2012

Äiti tehdäänkö me niitä susia?

Olen aina ollut ja tulen aina olemaan sellainen pieni kulinaristi... Hyvä ruoka on hyvää, ja erikoisuudet... Noh, ne ovat joko hyviä tai sitten ei, mutta aina ehdottomasti kokeilemisen arvoisia! Pari kertaa elämässäni olen saanut sushia, ja vaikkei se nyt ihan lemppariruokiin ole kivunnutkaan, niin hyvää se on, hyvässä seurassa ja oikeaan aikaan. Ihana tapa istua iltaa... Ja nauttia ystävien seurasta. 

Tällä kertaa ystävinä ne kaikista rakkaimmat, nimittäin lapsukaiset! Kerrankin kaikki ovat melkein viikon yhtäaikaa koossa (tätä ihanan kamalaa eroperheen pätkäarkea) ja päätin juhlistaa sitä tutustuttamalla poikaset sushin saloihin :) Ensimmäinen kerta, kun itse toteutin aterian, mutta onneksi raati ei ollut kovin asiantunteva, joskin se sen sijaan oli makujen suhteen jokseenkin vaativa.


Oikeastaan eniten jännitin/pelkäsin riisin keittoa. Se kun tuntuu menevän aina niin helposti pieleen! Kun riisi onnistui (ensimmäisellä kerralla!) oli jo melkein voittajaolo. Kaupan  tuore raakakalavalikoima Kajaanissa on SURKEA joten tänään turvauduttiin graaviloheen, ja lasten mieliksi tein varulta myös tonnikalaversion ihan "omasta päästä" piparjuuren ja majoneesin kera.  Ei varmaankaan kovin "susia" niinkuin nuorimmainen asian ilmaisee, mutta ajattelin pelata ekalla kerralla varman päälle.



Rullaaminen oli yllättävän helppoa, ja toteutus ylipäänsä... Onnistui mukavasti lasten kanssa.


Kolmea erilaista tarjottavaa saatiin aikaiseksi, ja sen myötä mukava hetki alkavan viikonlopun kunniaksi. Syöminen tapahtui tietysti oikeaoppisesti puikoilla.


Ihanaa viikonloppua myös teille jokaiselle! Mulla on PIITKÄSTÄ aikaa tiedossa kahden päivän VAPAA!!! JIPPII!!! (No yhdet kynnet käyn huomenna tekemässä, mutta sitä ei lasketa...) 



torstai 1. marraskuuta 2012

Härölle hatkat

Viime postauksessa kerroin meitä kohdanneesta "riisistä", joka lienee saanut alkunsa juurikin riisistä... Aluksi ajatus pienestä alivuokralaisesta  öllötti, ällötti ja inhotti, mutta kun tartuin härkää sarvista ja kävin kaappien ja ongelman  kimppuun,  melkein kiittelin tuota ötökkää joka sai minuun kertaheitolla liikettä niin, että kävin läpi KAIKKI kuiva-aineet ja järjestelin ne kaappeihin toinen toistaan söpömpiin suljettaviin purkkeihin ja purnukoihin. Tästähän minä olin aina haaveillut!  Ja nyt se viimein tuli tehtyä!

Koska keittiön tunkeilijat viihtyvät etenkin hämärähommissa, päätin taas vaihteeksi napsia myös osasta keittiön kaapeista kaapin ovet pois. Hyllyjen reunaan kiinnitin tuollaiset söpöt tähtiteipit, jotka ovat kyllä tosi kiva vaihtoehto hyllynreunapitseille :)

Pienet vastoinkäymisetkin voi siis kääntää voitoksi ja nähdä asiassa sen postitiivisen puolen... Melkein jo tekisi mieleni sanoa, että siunattu härö! Kunhan vain muistaa täst'edes pysyä poissa... Rajansa sillä positiivisuudellakin!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Eläimellistä menoa...

Ei KÄÄK ja voi IIIIK! Meille on muuttanut alivuokralainen! Kavereineen... Mikäli oikein tunnistin googlauksen ja tunnusmerkkien perusteella, kysymyksessä on RIISIHÄRÖ. Juu, niin ne sanoivat! Koskaan en ollut kuullutkaan mutta ilmeisesti ovat muuallakin pesineet. 

Meillä on siis parhaillaan käynnissä operaatio Härön häätö. Kaikki ruokakaapit on tyhjennetty ja tätänykyä meillä syödään ainoastaan suoraan pakkasesta. Auta armias jos ei härö hoksaa häipyä!

Paljon mukavammat elukat hankittiin tytön huoneen seinälle laukkaamaan.  Ihan superit ponivalot! Lopullinen sijoituspaikka (vihreä kirjahylly joka on maalauksen alla, alaosa näkyykin jo kuvassa) on vielä työstövaiheessa. Milloinkohan sitä olisi aikaa tehdä kaikki nämä kaikki rästihommat valmiiksi... Toisaalta eipä tämä elämä taida koskaan valmiiksi tullakaan :)


<3 Viivu

lauantai 6. lokakuuta 2012

Tape

Heipat pitkästä aikaa!

On niin paljon muuta elämää, että blogaus meinaa jäädä jalkoihin... Silti ajattelin tulla teille kertomaan teippailusta... Tämä vie mukanaan!


Jälkeä syntyy niin, ettei kamera ehdi mukaan, mutta tässä muutama kuva kaupalta...


Näihin vaan jää koukkuun...
Eikä haittaa yhtään :D


Idearikasta viikonloppua!!!!

<3Viivu

perjantai 7. syyskuuta 2012

Pitkäkyntisten hommaa..?

Ehei sentään! Vaan ihan kaikille löytyy apuva lohkeileviin, kellertäviin ja harmaita hiuksia omistajalleen pukkaaviin kynsiin. Minulta on pyydetty postausta tästä uudesta aluevaltauksesta, jota olen tässä putiikin pitämisen ohessa alkanut "harrastamaan" ja tässäpä tulee hiukan kuvia ja faktatietoa siitä, mitä tuo kynsien kestolakkaus oikein tarkoittaa...

Kynsien kestolakkaus on geelilakkaus, joka tehdään asiakkaan oman kynnen päälle. Sillä ei siis ole tarkoitus pidentää omaa kynttä, vaan kestolakka sopii niin lyhyisiin kuin pitkiinkin kynsiin. Se myös antaa vahvistusta ja tukea omalle kynnelle, joten se soveltuu hyvin myös oman kynnen kasvatusta tukemaan. Lakka ei kuitenkaan ole yhtä kova, vahva ja paksu kuin rakennegeelillä tehty kynsi, vaan miellyttävän joustava ja ohut, kynsilakkamainen. Kestolakkaus kestää n. 2-4 viikkoa. Toisin kuin tavallinen kynsilakka, kestolakka ei lohkeile eikä kulu normaalissa käytössä. Lakka voidaan myös koristella monin tavoin.


Tämänkertainen tarina alkaa lakan poistolla, koska meidän ihanaisella Janitalla, joka toimi kuvissa mallina, oli jo kynsissään usean viikon ajan kestänyt komea tulipunainen lakkaus kultaglitterikärjellä :)

Kestolakka poistetaan kokonaan ennen uutta lakkausta, ja poisto tapahtuu liottamalla. Tämä on huomattavasti hellävaraisempi tapa kuin viilaus, jota rakennekynsien kanssa käytetään. Kestolakkaus on siis omalle kynnelle se hellävaraisempi vaihtoehto... Poistoaine suljetaan pumpulin kanssa folionyyttiin ja annetaan vaikuttaa n. 5 min.


Tämän jälkeen lähes kokonaan irtoillut lakka poistetaan kuorimalla kynnen pinnalta.


Nämä välineet saavat minut tuntemaan itseni aina ihan hammaslääkäriksi... COOL!


Lakkauksen poiston jälkeen kynnen kasvualueet käsitellään ja niistä poistetaan kynnen päälle kasvanut ohut nahkakerros, rasva ja lika.


Kun kynsi on käsitelty puhtaaksi, voidaan aloittaa lakkaus. Pohjalle levitetään aina ensin alusgeeli, jotta oma kynsi ei värjäänny värigeelin vaikutuksesta.


Samalla sitten valitaan sopiva väri useiden vaihtoehtojen joukosta... Tällä kertaa värinä sähäkkä Copa Cabana.


Ensimmäinen värikerros on vielä läpikuultava, eikä ole riittävä peittämään kynttä. Tarvitaan tavallisesti kaksi kerrosta, jotta saadaan hyvä ja peittävä lopputulos. Geelikerrokset kovetetaan UV-uunissa aivan kuten rakennekynnetkin. Uunitusten määrä on kuitenkin vähäisempi.


Kun lakkakerros on valmis, on koristelujen vuoro... glitteriä, tarroja, "timantteja"... Vain mielikuvitus on rajana...


Tällä kertaa oli asiakkaalla selvä näkemys koristelusta, mutta tässä vielä mallailtiin neljää eri "timanttia" ... ja lopputulokseen asiakas valitsi vaaleanpunaisen. Så söt!

Lopuksi vielä päällyskerros joka varmistaa koristeiden pysyvyyden, ja valmista tuli!



Et sellasta meillä puuhaillaan kodin kaunistuksen lisäksi... :) Tykkään!


Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 6. syyskuuta 2012

Muistot ovat ikuisia...

Pitkästä aikaa täällä taas... Hiukan epävarmoin ajatuksin.


Ympäripyöreää viikkoa...
Hiukan väsyneenä...

 

Niin paljon elettyä elämää... ja kahvia.


Mutta silti on ruusuja, jotka eivät kuihdu...

<3 Viivu

tiistai 7. elokuuta 2012

Elämän kiertokulku

Arvatkaas mitä, mullapa on töissä tätänykyä ihana apulainen! Sellanen oikein sulonen ja reipas nuori neitokainen, joka auttelee putiikin pitämisessä ja jonka kanssa aika hurahtaa kuin siivillä päivisin. Ehkäpä senkin innoittamana olen alkanut taas enemmän miettiä että mitähän sitä sitten seuraavaksi... 

Ainakin alkajaisiksi kaivelin kaappien kätköistä hiukan jo pölyttyneen ompelukoneen ja koitin vieläkö sen ajaminen muistuu mieleen reilun vuoden tauon jälkeen. Kaasujalka oli herkässä, ja illan mittaan syntyi Tilda -kankaista tällainen kankainen viiri. 


Pitkästä aikaa!!!

Näissä sateisissa illoissa on sittenkin puolensa :) 

Toinen paikka missä näin sadeiltaisin tapahtuu on äidin keittiö kun pienimmäinen on nukahtanut ja talo ihanasti hiljenee...
Siinäkin on puolensa :) 


Tänään ei  kaloreita laskettu vaikka välillä olen yrittänyt TAAS siinäkin kunnostautua. Elämä näyttää kulkevan tuttuja latuja... 

Mukavaa viikkoa kaikille teille!

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Niin se sitten starttasi heinäkuun viimeinen, ja samalla myös loman viimeinen päivä. Puuhalistalla ei niin yhtään mitään. Rannalle piti suunnata heti aamusta mutta eilisen säätiedotus olikin toiveajattelua ja todellisuus ei ihan vastaa rantakeliä. Kun kerrankin on ollut aikaa, yritin rassailla blogin asetuksia hiukan, ja kuinkas ollakkaan sain sen nyt sitten ihan sekaisin enkä saa enää muutettua gadgeteja tuohon kylkeen sillälailla kuin ne ennen olivat, grrrrr.... Vaikka kuinka valitsen malleista sellaisen, ei muutos vain siirry tänne blogin puolelle... HELP ME!

Kesä kääntyy huomenna loppua kohti ja mekin on purkiteltu kesän makuja talteen talven varalle. En ole ollut koskaan hirvittävän kätevä näissä säilömishommissa, mutta nyt sain innostuksen perinteisten pakastemarjojen lisäksi kokeilla myös marjojen hilloamista. Mikäs onkaan sen ihanampaa kuin kaivaa kaapista tuoretta, omatekoista hilloa. 




Uinnin jälkeen maistuu myös tuoreista mustikoista leivottu mustikkapiirakka. Ruiskuoressa tietysti! Se on vaan niin parasta! Ja paras tuliainen mustikkametsästä ovat tietysti varvut, joista kyllä ehtivät marjat kadota parempiin suihin ennen kuin ehdin niitä kuvaamaan :)



Mansikanmakuista heinäkuun viimeistä kaikille <3


<3 Viivu

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kauan kaivattu kesä!

No nyt se sitten näyttää vihdoin tulleen! Kauan kaivattu KESÄ helteineen ja auringonpaisteineen. Aikalailla hyvä ajoitus ottaen huomioon, että olen tässä viettänyt kesän ainoaa lomaviikkoa, enkä kyllä voi valittaa säiden suhteen... 

Uskomatonta miten paljon kaikkea ihanaa ja mieleenpainuvaa yhdessä viikossa ehtiikään, kun vain pitää itsensä liikkeessä. Eikä se aina niin kummia ja suureellisia vaadi, että loma voi olla ikimuistoinen ja tapahtumarikas. Tärkeintähän on kuitenkin yhdessäolo rakkaimpien kanssa.


Kesäherkkuina mm. mansikoita, jäätelökahvia, savulohta ja järvisimpukoita. Simpukat olivat uusi tuttavuus sukulaisissa vieraillessa ja maistuivat kyllä niin, että täytynee opetella itsekin tekemään... Vahinko vain näissä ei ollut sitä helmeä... 



Rentoutumispaikkana meri.



Taukopaikkana Kenkävero Mikkelissä.


... ja kotona ihan arkisia, pieniä elämyksiä lähiympäristössä...

Niistä on meidän loma tehty ja kaksi päivää jatkuu vielä... Mitähän me keksittäisiin :)



Aurinkoterkuin, 

ihan pikkusen ruskettunut Viivu