Koko lauantaipäivä on mennyt enemmän tai vähemmän töiden merkeissä, kotitöitä ja kauppatöitä sopivassa suhteessa. Mutta eipä haittaa ei, koska ulkona tulee taivaan täydeltä räntää. Tällä menolla saadaan kohta kaivaa sukset esiin ja nauttia juhannuksena liukkaista hiihtokeleistä.
Mulla on ollut pitkä tauko aktiivisesta blogaamisesta, vaikka aina aika-ajoin täällä oon käynytkin päivittelemässä, mutta oikeastaan eilen huomasin kuinka paljon olen tätä hommaa kaivannut kun kävin pyörähtämässä pitkästäaikaa muutamassa blogissa joita itse olen jo joitain vuosia seuraillut. Heräsi ajatus omankin blogiunen herättelystä...
Nähtäväksi jää...
Kiva kuulla susta :) On tämä vain aikas kiva harrastus vaikka toki väliin hiljasempiakin kausia ja innostus vähä laantuu. Kiva jos blogiuni päättyisi :)
VastaaPoistaNo kovasti täällä ollaan heräämässä eloon muutenkin :) Jotenkin se sen alkuperäisen blogin "tunnelma" hetkeksi hävisi elämänmuutosten myötä, mutta nyt alkaa olla jo uudet silmät katsella tätä elämää eteenpäin :) Sen myötä alkaa kaivata tällaisia ihania juttuja joille ei oikein välillä ole ollut voimavaroja... Ihana nähdä sinutkin vielä täällä!!!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiva käydä täällä ja huomata kommenteistasi kevään tulleen myös mieleesi! Synkimpänä hetkenä ei paljon auta kommentit "kyllä se siitä vielä", vaikka ne niin totta onkin ;) -Minna-
VastaaPoistaOlet niin oikeassa Minna! Ne "kyllä se siitä" kommentit eivät ehkä auta siinä hetkessä, mutta jälkeenpäin on ihana nähdä miten moni on ollut "potkimassa" eteenpäin niinä ei niin helppoinakin hetkinä.
PoistaIhana kuulla sinusta! :) Ja mahtava, että kevätaurinko on alkanu paistamaan ja silmätkin jo aukenee uudelle! Ymmärrän aivan täysin, että tietyissä tilanteissa ei vaan riitä aikaa, energiaa eikä sanottavaakaan blogiin. Tai jos sanottavaa olisikin, sitä ei pysty julkisesti kirjoittamaan. Elän vähän (tai justiinsa) samaa tilannetta, mutta silmät ei ole vielä lähelläkään avautumista auringolle...
VastaaPoistaNo tähän mun nyt sit ei vissiin pitäisi sanoa sitä "Kyllä se Saila siitä helpottaa", mutta usko pois, niin se tekee :) Ja joskus se elämä sitten hymyilee vielä entistä leveämmin! Surulle ja pettymykselle pitää silti antaa aikansa. Vihallekin.
VastaaPoistaNyt kun olen täällä virkeänä liikenteessä (vaikka kello repiikin jo kohta puoltayötä) niin täytyy käydä sinunkin blogiisi kurkistamassa :)
Hei Viivu. Minäkin palasin joitakin kuukausia sitten blogielämään vuoden taon jälkeen. Ja ihmettelin mitä sille aktiivisella viivun blogille on tapahtunut? Kannustan siis sopivan aktiiviseen bloggailuun. Kaikella tietysti rajansa ja "oikeaa" elämääkin pitää mahtua väliin :) Aurinkoista kevään jatkoa sinulle !
VastaaPoista